Tuli taas juhannuksena kÀytyÀ ItÀ-Suomessa isÀn vanhalla kotipaikkakunnalla ja kyllÀhÀn se aika kuihtuvaa seutua on. Juhannuksena toki oli tavallista enemmÀn ihmisiÀ liikkeellÀ, luultavasti pÀÀsÀÀntöisesti kesÀmökkilÀisiÀ.
KirkonkylÀllÀ pisti silmÀÀn, ettÀ liikennettÀ oli todella vÀhÀn ja ihmisten keski-ikÀ korkea. Autokannasta voi sanoa sen verran, ettÀ Tesloja ei nÀkynyt ja keskimÀÀrin liikenteessÀ oli vanhempia autoja kuin pÀÀkaupunkiseudulla. Auto tuolla on kuitenkin pakko omistaa, sillÀ palveluita ei juuri ole eikÀ joukkojen puuttuessa joukkoliikennettÀkÀÀn.
En uskalla luvata alueelle kovinkaan ruusuista tulevaisuutta. NykyisellÀ vÀestönkehityksellÀ en pitÀisi varmana, ettÀ edes kirkonkylÀssÀ kannattaa jatkossa pitÀÀ ruokakauppaa ja alakoulua, jotka sieltÀ vielÀ löytyvÀt. SyrjÀisemmistÀ kylistÀ viimeisetkin koulut ja kaupat lÀhtivÀt 2000-luvun alkupuolella. ItÀ-Suomessa on vielÀ erityishaasteena pitkÀt etÀisyydet kasvukeskuksiin ja se, ettÀ moni yritystoiminta on ollut enemmÀn tai vÀhemmÀn riippuvainen venÀlÀisistÀ matkailijoista.
Jep, yliopistotason korkeakoulutus on todella tÀrkeÀÀ nykyisin, ja on helppo huomata miten paljon se vaikuttaa kaupunkien elinvoimaisuuteen. Itse Lahesta kotoisin olevana (vaikken siellÀ enÀÀ asukaan) olen huomannut yllÀttÀvÀn ison muutoksen kaupungin kiinnostavuudessa LUT:n uudelleenbrÀndÀyksen myötÀ (vaikka tuota aikanaan moni pilkkasi, minÀ mukaanlukien). Junnuna ylÀasteella ja lukiossa ollessa tuntui siltÀ, ettÀ kaupunki kuolee ympÀriltÀ omiin leikkauksiinsa kun silloisen Suomen työttömimmÀn (suuren) kaupungin budjetti revittiin vÀkisin plussalle, sen jÀlkeen kehitys on ollut positiivisempaa.
Isoista kaupungeista Lahti ja kÀsittÀÀkseni Pori, joilla ei ole omaa yliopistoa, ovat jÀÀneet jalkoihin huonommalla sijainnilla oleville yliopistokaupungeille, kuten Kuopiolle ja JyvÀskylÀlle, ja nyt tuota kaulaa pyritÀÀn kuromaan umpeen muiden yliopistojen sivuhaaroilla mahdollisimman hyvin. LisÀksi monilla on ollut ties mitÀ maineenkiillotuskamppista meneillÀÀn. Itsekin tuli opiskelujen myötÀ muutettua pois, ja vaikka aluksi haaveilin pitkÀÀn muuttamisesta takaisin kotikaupunkiin ehti aikaa kulua sen verran, ettÀ elÀmÀ tuli rakennettua lopulta muualle.
Paikallisilla yrityksillĂ€ on ainakin Lahdessa edelleen ongelmana se, ettei korkeakoulutettua työvoimaa meinaa löytyĂ€ kaupungin yritysten tarpeisiin â kaupungissa on koulutusta liian vĂ€hĂ€n, ja muilta paikkakunnilta on vaikeaa houkutella ihmisiĂ€ muuttamaan, etenkin kun paikallisilla firmoilla on hivenen vanhentunut kĂ€sitys korkeakoulutettujen palkkatasosta. Kaupungissa, josta reissaa junalla 45 min Pasilaan, on korkeakoulutetuille kĂ€ytĂ€nnössĂ€ tarjottava myös Helsingin palkkataso.
Tuollaiset ystĂ€vystymispalvelut yms. on kyllĂ€ asioita mitĂ€ olen itse nĂ€hnyt puuhattavankin, myös suuremmissa kaupungeissa. Hyvin usein noissa on ongelmana palvelujen saavutettavuus, sillĂ€ tieto ei kovin hyvin kulje noista kunnan jĂ€rjestĂ€mistĂ€ menoista eteenpĂ€in. LisĂ€ksi vallalla tuntuu edelleen olevan sitkeĂ€sti ajatus, jossa nuoret aikuiset kyllĂ€ osaa hoitaa kaiken tutustumisensa itse â reliikki ajoilta, jolloin niitĂ€ tapahtumia tutustumiseen oli paljon (tansseja, liiton kesĂ€pĂ€iviĂ€, ylipÀÀtÀÀn yhteisöllisyyttĂ€ aikuisiĂ€lle minkĂ€ kautta sosiaalista verkkoaan voi rakentaa). Ennen tuollaisia palveluita jĂ€rjesti kylĂ€- ja muut yhteisöt, joita on edelleen paikoin olemassa â kĂ€sittÀÀkseni esimerkiksi Vuolenkoski on pysynyt yllĂ€ttĂ€vĂ€n elinvoimaisena paikallisten toiminnan ansiosta.
TÀmÀ on kyllÀ hyvÀ pointti.
Kaakkois-Suomessa huomaa mielestÀni myös selkeÀsti yliopiston vaikutuksen. Yliopistokaupunki Lappeenranta on onnistunut pysymÀÀn elinvoimaisena ja vÀkiluvultaan vakaana kun taas Kymenlaakson suurimpien kaupunkien Kotkan ja Kouvolan, joissa kummassakaan ei ole yliopistoa, vÀkiluvut ovat romahtaneet.